Performers
Eero Lehtimäki
clarinet
Fredrika Mikkola
violin
Hanna-Kaarina Heikinheimo
huilu
Tulossa...
Johanna Rusanen-Kartano
sopraano
Tulossa..
Katariina Ruokonen
viola
Kazutaka Morita
percussion
Kimmo Hakola
säveltäjä
Kimmo Hakola (s. 27.7.1958) opiskeli Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran oppilaana. Vuonna 1987 hän voitti Unescon säveltäjärostrumin ensimmäisellä jousikvartetollaan ja kolme vuotta myöhemmin kappaleellaan Capriole, minkä myötä hän nousi säveltäjiemme kärkijoukkoon 1980-luvun lopulla.
Säveltämisen ohella Kimmo Hakola on toiminut myös kapellimestarina, esiintyvänä taiteilijana, taiteellisena johtajana sekä luovan alan hallitusammattilaisena koti- ja ulkomailla. Mm. Ondine ja Innova Records ovat levyttäneet hänen teoksiaan.
Kuva: Kaapo Hakola
Laura Mikkola
Artistic director, piano
Los Jefes
Klassinen rock, soul, blues ja funk
Jussi Mikkola, saksofoni & laulu; Pekka Pulkkinen, kitara; Timo Makkonen,
kitara; Sakari Melander, basso; Riku Ahola, rummut
Los Jefes on vuonna 2011 Helsingissä perustettu rokkia soittava viisihenkinen yhtye. Lakien säätämisen, tarkastamisen ja tulkinnan sekä kouluttamisen ja kiertämisen vastapainona lakimiesviisikko kääntää bändin muodossa nupit kaakkoon ja antautuu musiikin pauloihin. Viileän eleettömästä ja matalasta profiilista huolimatta yhtye on saavuttanut vuosien aikana suurta suosiota erityisesti valtionhallinnon eri toimielinten henkilöstön keskuudessa. Bändin settilista on taattua 1970–90-luvun rehellistä rokkia, josta jokainen c-kasetin kuluttaja löytää tiensä nuoruusmuistojen parhaisiin hetkiin.
Yhtyeen kotisivut
Mari Pakarinen
trumpet
Mikkelin kaupunginorkesteri
orchestra
St. Michel Strings, based in the city of Mikkeli in eastern Finland, is a professional string ensemble of 12 full time musicians. St. Michel Strings dates back to 1903, when a small town of only a few thousand residents had a local music association that founded an orchestra. The ensemble had far higher aspirations than its amateur status. It eventually became a full time professional ensemble, and in 1990 became one of the cultural organizations publicly funded by the city of Mikkeli. From autumn 2012 to summer 2016, the orchestra’s Music Director was Sasha Mäkilä. Conductors Erkki Lasonpalo and Daniel Raiskin acted as the orchestra’s artistic partners during 2017–2019. Erkki Lasonpalo has been appointed chief conductor of the orchestra since 2020.
St. Michel Strings has won acclaim for its innovative programming of works for strings and is also known for its eagerness to collaborate with young composers from Finland and abroad. In order to diversify its concert offerings St. Michel Strings engages in numerous partnerships regularly performing joint concerts with other ensembles. The chamber configuration of the ensemble enables easy mobility. St. Michel Strings is capable of providing a full and authentic concert experience even without a conductor.
Among its recent accomplishments, St. Michel Strings participated in the prestigious Great Mountains Music Festival in South Korea in summer 2013, and its recording Adagio, conducted by Grammy Award-winning conductor and composer José Serebrier, got Latin Grammy Award nomination. Recently St. Michel Strings has collaborated with soloists such as violinist Zia Hyunsu Shin, cellist Jian Wang and pianist Olli Mustonen. Celebration of the 150th anniversary of Jean Sibelius included St. Michel String’s tour in South Korea and China in March 2015 with Sibelius’ music.
Minna Lindgren
toimittaja-kirjailija
Kirjailija, toimittaja, musiikkitieteilijä ja juontaja Minna Lindgren on monipuolinen kulttuurin ammattilainen ja ainutlaatuisesta huumoristaan tunnettu rohkea keskustelija. Hän on toiminut vapaana kirjoittajana vuodesta 2008 työskenneltyään sitä ennen Yleisradiossa toimittajana, toimituspäällikkönä, tuottajana ja lopulta ohjelmistopäällikkönä. Ohjelmia hän on edelleen tehnyt Yleisradiolle, esimerkiksi suosittua Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmää Radio 1:lle. Penkkiurheilija-Lindgren puolestaan on pakinoinut Radio Suomen ohjelmassa Urheiluhullut. Pakinoita samoin kuin musiikkiesitelmiä on kuultavana myös Yle Areenassa.
Lindgrenin kolumneja on julkaistu mm. Helsingin Sanomissa, Rondossa, Suomen Kuvalehdessä, Kauppalehdessä ja Talouselämässä. Hän on kirjoittanut kaksi pakinakokoelmaa, elämäkerran Leif Segerstam nyt! ja yhdeksän romaania - mm. Ehtoolehto-sarjan - joita on käännetty 18 kielelle. Klassisesta musiikista hän on kirjoittanut viisi tietokirjaa, joista tuorein on keväällä 2022 ilmestynyt Minun oopperani, epätäydellinen historia. Lindgrenin romaaneista on tehty useita teatteriversioita, ja hän on myös itse kirjoittanut näytelmiä. Koronavuonna 2020 hän muokkasi Mozartin oopperasta Cosi fan tutte modernin version Covid fan tutte Kansallisoopperalle. Librettoja hän on kirjoittanut useaan oopperaan kuten Iiro Rantalan säveltämään teokseen Die Zaubermelodika (”Taikamelodika”), joka oli Berliinin Komische Operin tilausteos pari vuotta sitten.
Lindgren on saanut Bonnierin suuren journalistipalkinnon, Kirkon tiedonvälityspalkinnon ja Aleksis Kiven seuran palkinnon. Hänellä on lukuisa määrä kulttuurialan luottamustoimia ja vapaaehtoistyörooleja, ja hän on uuden kamarimusiikkikonserttisarjan Helsinki Seriös perustajia ja sen tuottaja. Syksystä 2021 lähtien Lindgren on ollut myös Helsingin kaupunginvaltuuston ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.
Kuva: Jarkko Mikkonen
Nicke Lignell
näyttelijä
Nicke Lignell on tullut yleisölle tutuksi teatterin, televion ja elokuvien kautta. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi 1991 ja teatteritaiteen maisteriksi 1995. Vuosien mittaan hän on esiintynyt niin elokuvissa kuin TV-sarjoissa ja viihdeohjelmissakin mutta palannut säännöllisesti ammattinsa juurille - teatteriin.
Valmistuttuaan Lignell näytteli vakituisesti Viirus-teatterissa. Freelancer hän on ollut vuodesta 1993 lähtien, jolloin hänellä oli iso rooli Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuvassa ja Claes Olssonin ohjaamassa elokuvassa Akvaariorakkaus. Viime vuonna ensi-iltaan tuli elokuva Rikinkeltainen taivas,joka perustuu Kjell Westön samannimiseen menestysromaaniin. Se on jo kuudes Claes Olssonin elokuvaohjaus, jossa Lignell näyttelee.
Lignell on toiminut myös juontajana ja keikkaillut laulajana eri kokoonpanojen solistina. Teattereissa hän on tehnyt puheroolien lisäksi musikaalirooleja. Televisiossa Lignell esiintyy parhaillaan suositussa Syke-televisiodraamassa, kirurgin roolissa.
Kuva: Pasi Liesimaa
Okko Kamu
conductor
Otto Virtanen
fagotti
Otto Virtanen aloitti musiikkiopintonsa 6-vuotiaana pianonsoitolla Ylä-Satakunnan musiikkikoulussa opettajanaan Vesa-Matti Tastula. Fagotinsoittoa hän on opiskellut 15-vuotiaasta alkaen Tampereen konservatoriossa Stig Forsmanin, Sibelius-Akatemiassa László Haran ja Jussi Särkän, Tanskan kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa Asger Svendsenin sekä Pariisin konservatoriossa Pascal Gallois’n johdolla.
Virtanen suoritti fagottidiplomin vuonna 1997 erinomaisin arvosanoin, valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2000 ja soitti ensikonserttinsa Sibelius-Akatemian Soiva Akatemia –konserttisarjassa keväällä 2002. Hän on toiminut fagotistina Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1995 – 1999 sekä Tampere Filharmoniassa vuosina 1999 – 2004. Syksystä 2004 alkaen hän on soittanut nykyisessä toimessaan Radion sinfoniaorkesterin 1. soolofagotistina.
Orkesterimuusikkouden lisäksi Otto Virtanen on aktiivinen kamarimuusikko ja monipuolinen instrumenttinsa sanansaattaja. Hän on esiintynyt kotimaassaan useiden orkesterien solistina, tehnyt Yleisradiolle lukuisia nauhoituksia sekä esiintynyt monilla kotimaisilla musiikkifestivaaleilla. Muun muassa näissä yhteyksissä sekä pianisti-säveltäjä Kirmo Lintisen seurassa hän on tullut toimineeksi yhteistyössä useiden suomalaisten säveltäjien kanssa ja soittanut paljon kantaesityksiä ja Suomen ensiesityksiä useistakin fagottikirjallisuuden merkkiteoksista kuten Jouni Kaipaisen ja André Jolivet’n konsertoista, Nikos Skalkottasin Sonata Concertantesta tai Luciano Berion Sequenzasta. Konserttiohjelmissaan hän yhdistelee mieluusti eri aikakausien teoksia aina varhaisesta barokista 2000-luvulle saakka. Lisäksi hän on sovittanut ja säveltänyt musiikkia erilaisille, useimmiten puupuhaltimia sisältäville kokoonpanoille.
Pauliina Koskela
käyrätorvi
Pauliina Koskela aloitti käyrätorvensoiton Keskisen-Uudenmaan musiikkiopistossa Jukka Kasperin opissa. Sieltä hän jatkoi Sibelius-Akatemiaan, jossa suoritti A-tutkinnon vuonna 2005 opettajanaan Erja Joukamo-Ampuja. Koskela valmistui musiikin maisteriksi muutamaa vuotta myöhemmin.
Vuonna 2000 hän voitti ensimmäisen palkinnon käyrätorvien sarjassa Lahden valtakunnallisissa puhallinkilpailuissa.
Koskela on toiminut freelance-muusikkona Helsingissä ja työskennellyt mm. RSO:ssa, Sinfonia Lahdessa, Kansallisoopperassa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Hän aloitti työt Tampere Filharmoniassa keväällä 2011 ja toimii siellä käyrätorven varaäänenjohtajana.
Orkesterityön lisäksi Koskela soittaa aktiivisesti kamarimusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa.
Pertti Salolainen
Iitin musiikkijuhlien kuvataiteilija
Tulossa...
Tapio Liinoja ja Olli Ahvenlahti
Duo
Tuomas Ylinen
cello
Veera Pesu
oboe
Musiikin Maisteri Veera Pesu syntyi Kuusankoskella ja muutti pian perheensä mukana Savitaipaleelle. Lähin musiikkiopisto löytyi Lappeenrannasta ja siellä häntä opettivat oboetaiteilijat Timo Lehtonen ja Matti Jylhä-Vuorio.
1989 Pesu aloitti opinnot Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla, jossa häntä opettivat Jorma Valjakka ja Aale Lindgren. Hän on täydentänyt oboensoiton opintojaan Thomas Indermühlen ja Erik Niord Larsenin johdolla sekä lukuisilla mestarikursseilla.
Ensikonsertin Sibelius-Akatemiassa hän piti keväällä 2003. Vuodesta 1997 lähtien Veera Pesu soitti Turun Filharmonisessa orkesterissa, ja vuosina 1998-2005 hän toimi sen oboeryhmän äänenjohtajana. Hän on esiintynyt useita kertoja myös orkesterin solistina.
Keväästä 2005 alkaen Veera Pesu on toiminut Suomen Kansallisoopperan orkesterissa oboen vuorottelevana äänenjohtajana. Hän on lisäksi soittanut Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa useana kesänä.
Veera Pesu on esiintynyt kamarimuusikkona mm. Rauman Festivossa, Korsholman musiikkijuhlilla, Savonlinnan oopperajuhlilla, Nauvon Kamarimusiikkipäivillä ja Crusell-viikoilla Uudessakaupungissa. Hän on Il Vento-puhallinkvintetin jäsen.
Veera Pesu on kantaesittänyt useita suomalaisia teoksia mm. säveltäjä Riikka Talvitien Neljä pientä taikaa sekä Muistin pitkä jyrinä-teoksen oboelle ja mieskuorolle yhdessä Ylioppilaskunnan Laulajien kanssa.
Kuva: Jaakko Paarvala
Waltteri Torikka
baritoni
Tulossa...
Žibuoklė Martinaitytė
säveltäjä
Liettualaista säveltäjää Žibuoklė Martinaitytėä kutsutaan Baltian nykymusiikin suureksi kansainväliseksi nimeksi. Mainetta on tuonut erityisesti hänen kamari- ja orkesterimusiikkinsa. Martinaitytė opiskeli 1979–1991 musiikkia Juozas Naujalis -taidekoulussa Kaunasissa ja aloitti sen jälkeen varsinaiset sävellysopinnot Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa Vilnassa. Valmistuttuaan 1997 hän osallistui moniin sävellystyöpajoihin ja -kursseille Euroopassa opettajinaan mm. puolalainen Boguslaw Schäffer ja suomalainen Magnus Lindberg.
Nykyään Martinaitytė asuu New Yorkissa mutta viettää osan aikaa myös Euroopassa. ”Musiikin tekstuuritaikuriksi” nimetyn Martinaitytėn sävellykset ovat täynnä energiaa ja käsittelevät usein kauneuden teemaa. On sanottu, että hänen musiikkinsa on minimalistista mutta samaan aikaan suurta. Hän on suosinut epätavallisia soitinnuksia, joissa korostuvat matalan rekisterin äänet. Hän myös haastaa soitinten teknisiä rajoja. Soololevy In Search of Lost Beauty (”Kadonnutta kauneutta etsimässä”) vuodelta 2019 sai sekä parhaan säveltäjän että parhaan albumin palkinnot Global Music Awards -kilpailussa.
2021 julkaistiin levy Saudade, joka sisältää Martinaitytėn kolme teosta sinfoniaorkesterille sekä Chiaroscuro-trilogian pianolle ja jousiorkesterille. Chiaroscuro (eli ”valohämy” maalaustaiteessa), joka kantaesitettiin Vilnassa 2017, kuullaan kesällä Iitin musiikkijuhlilla. Uusin levy Ex Tenebris Lux sisältää mm. sellolle ja jousiorkesterille sävelletyn teoksen, jonka nimi on mielenkiintoisesti suomenkielinen Sielunmaisema. Neliosainen teos kuvastaa säveltäjän käsitystä sielunmaisemasta eri vuodenaikoina. Sielunmaisema teemana puolestaan liittyy kysymykseen kulttuuri-identiteetistä. Martinaitytė voitti vuonna 2010 parhaan orkesteriteoksen palkinnon Liettuan säveltäjäliiton järjestämässä sävellyskilpailussa. Sen jälkeen hän on saanut useita muitakin palkintoja, esimerkiksi Liettuan valtion kulttuuri- ja taidepalkinnon sekä Guggenheim-stipendin Yhdysvalloissa.