Eero Lehtimäki

klarinetti

Kuva: Paula Ojansuu

Fredrika Mikkola

viulu

Viisitoistavuotias Fredrika Mikkola aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana opettajinaan Siljamari Heikinheimo Helsingissä ja Sofia Goloboff-Rigoni Pariisissa. Vuodesta 2014 lähtien häntä on opettanut myös professori Tuomas Haapanen Helsingissä. Vuonna 2015 Fredrika pääsi opiskelemaan pariisilaiseen Francis Poulenc -konservatorioon professori Constantin Bogdanasin oppilaaksi. Vuodesta 2017 hän on opiskellut Conservatoire à rayonnement régional de Paris -konservatoriossa professori Florin Szigetin johdolla ja vuodesta 2020 professori José Alvarezin johdolla. Keväällä 2022 hänet hyväksyttiin opiskelijaksi arvostettuun Pariisin konservatorioon, koko nimeltään Conservatoire national supérieur de musique et de danse de Paris.

Fredrika käy Pariisissa musiikkipainotteista koulua, laulaa kuorossa, soittaa kamarimusiikkia sekä opiskelee säveltapailua, musiikin teoriaa ja improvisaatiota. Hän soittaa myös Orchestre symphonique du Conservatoire -orkesterissa. Vuonna 2017 Fredrika soitti Iitin musiikkijuhlien talvikonsertin ja oli kesän musiikkijuhlilla Mikkelin kaupunginorkesterin solistina kapellimestarina Okko Kamu, Ylen suorassa konserttilähetyksessä. Seuraavana kesänä hän oli Iitin musiikkijuhlilla mukana ensemblessa, joka soitti säveltäjä Gabriel Yaredin johdolla.

Fredrika on konsertoinut myös Benaroya Hallissa Seattlessa, Aino Acktén kamarifestivaalilla Helsingissä, Kuhmon Kamarimusiikissa, Kuusamossa, Kemijärvellä, Rovaniemellä, Tammisaaressa, Brysselissä, Mantovassa ja Cividale del Friulissa Italiassa sekä Saumurissa ja Pariisissa Ranskassa. Keväällä 2020 hän voitti 1. palkinnon Vatelot-Rampal-viulukilpailussa Pariisissa.

Kuva: Tiina Närkki

Hanna-Kaarina Heikinheimo

huilu

Hanna-Kaarina Heikinheimo on toiminut Radion sinfoniaorkesterin soolopikkolon- ja huilunsoittajanaHanna-Kaarina Heikinheimo on toiminut Radion sinfoniaorkesterin soolopikkolon- ja huilunsoittajanasyksystä 1994 lähtien. Ennen RSO:n kiinnitystä hän ehti soittaa kaksi vuotta Turun kaupunginorkesterissa ja kolme vuotta Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän myös opettaa pikkolonsoittoa Sibelius-Akatemiassa. Omat huilu- ja piano-opintonsa Heikinheimo aloitti Vantaan musiikkiopistossa ja päätyi sieltä Sibelius-Akatemiaan Mikael Helasvuon huiluluokalle. Valmistuttuaan musiikin maisteriksi vuonna1995 hän on hakenut oppia useilta huilun mestareilta kuten Severio Gazzellonilta, Aurèle Nicolet'lta,Michel Debostilta ja Timothy Hutchinsilta.

Heikinheimo on tehnyt soolo- ja kamarimusiikkinauhoituksia Yleisradiolle niin huilulla kuinpikkolollakin. Lisäksi hän on ollut monet vuodet aktiivisesti mukana Suomalaisen kamariorkesterin jaAvanti!:n toiminnassa. Pitkään uralla toimineena orkesterimuusikkona Heikinheimo arvostaa nykyisinerityisesti sitä oppia ja inspiraatiota, joka yhdessä musisoidessa välittyy omilta soittajakollegoilta.

Johanna Rusanen-Kartano

sopraano

Tulossa..

Katariina Ruokonen

alttoviulu

Iittiläissyntyinen Katariina Ruokonen on koulutukseltaan sekä viulisti että alttoviulisti. Opinnot hän aloitti Pohjois-Kymen musiikkiopistossa, ja ammattitutkinnon hän suoritti Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opettajinaan Anatoli Melnikov ja Ulla Kekko. Ruokonen on opiskellut viulunsoittoa myös Liszt-Akatemiassa Budapestissa professori Mária Vermesin johdolla. Hän on soittanut useissa eri orkestereissa ja konsertoinut näiden mukana mm. Kiinassa, Japanissa ja eri puolilla Eurooppaa. Ruokonen kuuluu alttoviulistina Sinfonia Lahden soittajakaartiin.

Kuva: Tommi Käppi

Kazutaka Morita

lyömäsoittimet

Kochissa Japanissa syntynyt Kazutaka Morita aloitti lyömäsoittimien parissa 16-vuotiaana. Hän opiskeli Japanissa Aichi Prefectural University of Fine Arts and Music -korkeakoulussa ja Hollannissa Conservatorium van Amsterdamissa. Tutkinnon suoritettuaan Morita esiintyi lukuisten orkestereiden ja kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa Japanissa.Vuonna 2006 hänet kutsuttiin New Yorkiin Steve Reich @70 -produktioon, jossa hän soitti koko Reich-ohjelmiston Carnegie Hallissa.

Moritan haave pohjoismaisen orkesterin jäsenyydestä toteutui, kun hän sai paikan perkussionistina Bergenin filharmonisessa orkesterissa Norjassa. Sieltä hän tuli Suomeen, Tampere Filharmoniaan. Tätä nykyä Helsingin kaupunginorkesterissakin työskennellyt Morita on Radion sinfoniaorkesterin soolopatarumpali. Myös Joensuun kaupunginorkesterissa hän on vieraillut solistina. Hän on pitänyt mestarikursseja Japanissa, Suomessa ja Yhdysvalloissa ja esiintynyt useiden orkestereiden ja kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa myös ulkomailla. Morita on myös Helsinki Percussion Ensemblen ja Haku Percussion Duon jäsen.

Kimmo Hakola

säveltäjä

Kimmo Hakola (s. 27.7.1958) opiskeli Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran oppilaana. Vuonna 1987 hän voitti Unescon säveltäjärostrumin ensimmäisellä jousikvartetollaan ja kolme vuotta myöhemmin kappaleellaan Capriole, minkä myötä hän nousi säveltäjiemme kärkijoukkoon 1980-luvun lopulla.

Kuva: Kaapo Hakola

Laura Mikkola

piano, taiteellinen johtaja

Pianisti Laura Mikkola on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Bloomingtonin musiikkikorkeakoulussa Indianassa ja tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena pianonsoiton opiskelijana kuulussa Curtis-instituutissa Philadelphiassa. Hänen opettajiaan ovat olleet Tapani Valsta, Gary Graffman, Menahem Pressler ja Ferenc Rados. Kahteenkymmeneen ikävuoteensa mennessä hän oli voittanut jo useita pianokilpailuja, mm. Maurice Ravel -pianokilpailun Ranskassa 1988, Maj Lind -pianokilpailun Suomessa 1992 ja Unisa Transnet -pianokilpailun Etelä-Afrikassa 1994. Vuonna 1995 Mikkola sai toisen palkinnon ja yleisöpalkinnon arvostetussa Queen Elisabeth -pianokilpailussa samoin kuin nuoren taiteilijan Suomi-palkinnon.

Kilpailuvoitoistaan lähtien Mikkola on saanut työskennellä tunnetuimpien orkestereiden ja kapellimestareiden kanssa. Hänen ohjelmistonsa käsittää kamarimusiikin lisäksi kaikkiaan 64 pianokonserttoa. Hänet tunnetaan myös syvällisesti Einojuhani Rautavaaran musiikkiin perehtyneenä pianistina, joka on levyttänyt kaikki Rautavaaran pianokonsertot ja soolopianolle säveltämät teokset. Rautavaara omistikin Iitin ensimmäisille musiikkijuhlille säveltämänsä teoksen Passionale hänelle.

Mikkola on levyttänyt myös mm. Rahmaninovin pianoteoksia sekä Philippe Entremontin kanssa Ravelin musiikkia. Kesällä 2009 Iitin musiikkijuhlilla äänitetty Mozartin konsertto kahdelle pianolle Es-duuri KV 365, jonka Mikkola esitti yhdessä Entremontin ja Iitti Festival Orchestran kanssa, ilmestyi 2010. Neljä vuotta sitten ilmestyi levy, joka sisältää Einar Englundin koko pianotuotannon. Vuonna 2020 ilmestyneillä levyillään Mikkola esittää nykysäveltäjien David Chaillou ja Svein Hundsnes teoksia, ml. teokset, jotka hän kantaesitti vuoden 2019 Iitin musiikkijuhlilla. 2021 ilmestyi uusi Svein Hundsnesin pianoteoksia sisältävä levy Naxos-merkille.

Laura Mikkola on toiminut Iitin musiikkijuhlien taiteellisena johtajana festivaalin perustamisesta lähtien.

Kuva: Heikki Tuuli

Los Jefes

Klassinen rock, soul, blues ja funk

Jussi Mikkola, saksofoni & laulu; Pekka Pulkkinen, kitara; Timo Makkonen,
kitara; Sakari Melander, basso; Riku Ahola, rummut

Los Jefes on vuonna 2011 Helsingissä perustettu rokkia soittava viisihenkinen yhtye. Lakien säätämisen, tarkastamisen ja tulkinnan sekä kouluttamisen ja kiertämisen vastapainona lakimiesviisikko kääntää bändin muodossa nupit kaakkoon ja antautuu musiikin pauloihin. Viileän eleettömästä ja matalasta profiilista huolimatta yhtye on saavuttanut vuosien aikana suurta suosiota erityisesti valtionhallinnon eri toimielinten henkilöstön keskuudessa. Bändin settilista on taattua 1970–90-luvun rehellistä rokkia, josta jokainen c-kasetin kuluttaja löytää tiensä nuoruusmuistojen parhaisiin hetkiin.

Yhtyeen kotisivut

Mari Pakarinen

trumpetti

Mari Pakarinen on kotoisin Iitistä, missä hän aloitti trumpetinsoiton kahdeksanvuotiaana Pohjois- Kymen musiikkiopistossa Karl-Heinz Hennenin oppilaana. Lukion jälkeen hän aloitti opinnot Tampereen musiikkiakatemiassa Aki Välimäen oppilaana ja valmistui sieltä musiikkipedagogiksi 2014. Sen jälkeen hän on opiskellut maisteriopinnoissa Zürichissä Frits Damrowin ja Sibelius- Akatemiassa Touko Lundellin ja Pasi Pirisen oppilaana. Musiikin maisteriksi hän valmistui Sibelius-Akatemiasta 2019.

Pakarinen soittaa nykyisin Vaasan kaupunginorkesterin trumpetin varaäänenjohtajana. Hän on myös työskennellyt määräaikaisena Suomen kansallisoopperassa ja -baletissa, Pori Sinfoniettassa ja Kaartin soittokunnassa sekä opettanut eri oppilaitoksissa. Musiikkifestivaaliesiintymisiä hänellä on ollut mm. Kuhmon Kamarimusiikissa, Avanti!:n Suvisoitossa, Lieksan vaskiviikoilla, Tampering-nykymusiikkifestivaaleilla sekä Färsaarten musiikkikesässä.

Mikkelin kaupunginorkesteri

Mikkeliläisen orkesteritoiminnan juuret juontavat vuoteen 1903, jolloin Mikkelin musiikinystäväin yhdistys perusti orkesterin tuolloin vain muutaman tuhannen asukkaan kaupunkiin. Tästä aikanaan maan vanhimmasta amatööriorkesterista muodostettiin myöhemmin yhdistyspohjainen ammattiorkesteri. Vuonna 1990 Mikkelin kaupunginorkesteri kunnallistettiin kahdentoista jousisoittajan vahvuisena kokoonpanona.

Soittajisto on keskittynyt nimenomaan jousiorkesterille sävellettyyn musiikkiin ja tullut tunnetuksi yhteistyöstään lukuisten suomalaisten ja kansainvälisten säveltäjien kanssa. Yhteiskonsertit muiden orkestereiden kanssa, erityisesti Saimaa Sinfonietta -nimellä Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa, ovat vakiintuneet osaksi soittajiston toimintaa. Pieni jousisto on vaivaton liikuteltava ja kykenee täysipainoiseen konsertointiin myös ilman kapellimestaria.

Vuonna 2013 orkesteri esiintyi maineikkaalla The Great Mountains Music Festivalilla Etelä-Koreassa, ja sai Latin Grammy Award -palkintoehdokkuuden kapellimestari José Serebrierin johtamalla Adagio-levyllä. Maaliskuussa 2015 orkesteri teki Sibeliuksen juhlavuoteen liittyen konserttikiertueen Etelä-Koreaan ja Kiinaan. Konserttiensa suorat internet-lähetykset orkesteri aloitti yhteistyössä E-concerthouse-portaalin ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa vuonna 2014.

Kuva: Pihla Liukkonen

Minna Lindgren

toimittaja-kirjailija

Kirjailija, toimittaja, musiikkitieteilijä ja juontaja Minna Lindgren on monipuolinen kulttuurin ammattilainen ja ainutlaatuisesta huumoristaan tunnettu rohkea keskustelija. Hän on toiminut vapaana kirjoittajana vuodesta 2008 työskenneltyään sitä ennen Yleisradiossa toimittajana, toimituspäällikkönä, tuottajana ja lopulta ohjelmistopäällikkönä. Ohjelmia hän on edelleen tehnyt Yleisradiolle, esimerkiksi suosittua Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmää Radio 1:lle. Penkkiurheilija-Lindgren puolestaan on pakinoinut Radio Suomen ohjelmassa Urheiluhullut. Pakinoita samoin kuin musiikkiesitelmiä on kuultavana myös Yle Areenassa.

Lindgrenin kolumneja on julkaistu mm. Helsingin Sanomissa, Rondossa, Suomen Kuvalehdessä, Kauppalehdessä ja Talouselämässä. Hän on kirjoittanut kaksi pakinakokoelmaa, elämäkerran Leif Segerstam nyt! ja yhdeksän romaania - mm. Ehtoolehto-sarjan - joita on käännetty 18 kielelle. Klassisesta musiikista hän on kirjoittanut viisi tietokirjaa, joista tuorein on keväällä 2022 ilmestynyt Minun oopperani, epätäydellinen historia. Lindgrenin romaaneista on tehty useita teatteriversioita, ja hän on myös itse kirjoittanut näytelmiä. Koronavuonna 2020 hän muokkasi Mozartin oopperasta Cosi fan tutte modernin version Covid fan tutte Kansallisoopperalle. Librettoja hän on kirjoittanut useaan oopperaan kuten Iiro Rantalan säveltämään teokseen Die Zaubermelodika (”Taikamelodika”), joka oli Berliinin Komische Operin tilausteos pari vuotta sitten.

Lindgren on saanut Bonnierin suuren journalistipalkinnon, Kirkon tiedonvälityspalkinnon ja Aleksis Kiven seuran palkinnon. Hänellä on lukuisa määrä kulttuurialan luottamustoimia ja vapaaehtoistyörooleja, ja hän on uuden kamarimusiikkikonserttisarjan Helsinki Seriös perustajia ja sen tuottaja. Syksystä 2021 lähtien Lindgren on ollut myös Helsingin kaupunginvaltuuston ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.

Kuva: Jarkko Mikkonen

Nicke Lignell

näyttelijä

Nicke Lignell on tullut yleisölle tutuksi teatterin, televion ja elokuvien kautta. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi 1991 ja teatteritaiteen maisteriksi 1995. Vuosien mittaan hän on esiintynyt niin elokuvissa kuin TV-sarjoissa ja viihdeohjelmissakin mutta palannut säännöllisesti ammattinsa juurille - teatteriin.

Valmistuttuaan Lignell näytteli vakituisesti Viirus-teatterissa. Freelancer hän on ollut vuodesta 1993 lähtien, jolloin hänellä oli iso rooli Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuvassa ja Claes Olssonin ohjaamassa elokuvassa Akvaariorakkaus. Viime vuonna ensi-iltaan tuli elokuva Rikinkeltainen taivas,joka perustuu Kjell Westön samannimiseen menestysromaaniin. Se on jo kuudes Claes Olssonin elokuvaohjaus, jossa Lignell näyttelee.

Lignell on toiminut myös juontajana ja keikkaillut laulajana eri kokoonpanojen solistina. Teattereissa hän on tehnyt puheroolien lisäksi musikaalirooleja. Televisiossa Lignell esiintyy parhaillaan suositussa Syke-televisiodraamassa, kirurgin roolissa.

Kuva: Pasi Liesimaa

Okko Kamu

kapellimestari

Okko Kamu aloitti viulunsoiton kaksivuotiaana ja viuluopinnot Sibelius-Akatemiassa kuusivuotiaana. Hänen viulunsoiton opettajansa oli Onni Suhonen, ja hän soitti Suhonen-kvartetissa useita vuosia. Kamusta tuli Helsingin kaupunginorkesterin 2. viulun varaäänenjohtaja 1965 ja vuotta myöhemmin, vain 20-vuotiaana, Suomen kansallisoopperan orkesterin sooloviulisti ja konserttimestari.

Kamun kansainvälinen kapellimestariura alkoi, kun hän 23-vuotiaana voitti ensimmäisen kansainvälisen Herbert von Karajan -kilpailun 1969 Berliinissä. Vielä samana vuonna hänet kiinnitettiin Tukholman kuninkaallisen oopperan vierailevaksi kapellimestariksi, ja vuodet 1970–1977 hän toimi Radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina ja ylikapellimestarina. Kamu on toiminut myös Oslon filharmonikkojen, Helsingin kaupunginorkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin ja Suomen kansallisoopperan ylikapellimestarina. Hän on luotsannut taiteellisena johtajana Hollannin radion sinfoniaorkesteria ja Stockholm Sinfoniettaa ja ollut Birminghamin sinfoniaorkesterin, Lausannen kamariorkesterin, Kööpenhaminan filharmonikkojen sekä Singaporen sinfonia-orkesterin päävierailija.

Vuosina 2011–16 Kamu oli Sinfonia Lahden ylikapellimestari ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja. Singaporen sinfoniaorkesterin vierailevana pääkapellimestarina hän toimi vuoteen 2017 saakka. Uransa aikana hän on johtanut lähes kaikkia maailman merkittävimpiä orkestereita. Kamun yli sadan levytyksen joukossa ovat mm. tunnetut, Sinfonia Lahden kanssa tallennetut Sibeliuksen sinfoniat. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1999 ja professorin arvonimi 2011.

Otto Virtanen

fagotti

Otto Virtanen aloitti musiikkiopintonsa 6-vuotiaana pianonsoitolla Ylä-Satakunnan musiikkikoulussa opettajanaan Vesa-Matti Tastula. Fagotinsoittoa hän on opiskellut 15-vuotiaasta alkaen Tampereen konservatoriossa Stig Forsmanin, Sibelius-Akatemiassa László Haran ja Jussi Särkän, Tanskan kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa Asger Svendsenin sekä Pariisin konservatoriossa Pascal Gallois’n johdolla.

Virtanen suoritti fagottidiplomin vuonna 1997 erinomaisin arvosanoin, valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2000 ja soitti ensikonserttinsa Sibelius-Akatemian Soiva Akatemia –konserttisarjassa keväällä 2002. Hän on toiminut fagotistina Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1995 – 1999 sekä Tampere Filharmoniassa vuosina 1999 – 2004. Syksystä 2004 alkaen hän on soittanut nykyisessä toimessaan Radion sinfoniaorkesterin 1. soolofagotistina.

Orkesterimuusikkouden lisäksi Otto Virtanen on aktiivinen kamarimuusikko ja monipuolinen instrumenttinsa sanansaattaja. Hän on esiintynyt kotimaassaan useiden orkesterien solistina, tehnyt Yleisradiolle lukuisia nauhoituksia sekä esiintynyt monilla kotimaisilla musiikkifestivaaleilla. Muun muassa näissä yhteyksissä sekä pianisti-säveltäjä Kirmo Lintisen seurassa hän on tullut toimineeksi yhteistyössä useiden suomalaisten säveltäjien kanssa ja soittanut paljon kantaesityksiä ja Suomen ensiesityksiä useistakin fagottikirjallisuuden merkkiteoksista kuten Jouni Kaipaisen ja André Jolivet’n konsertoista, Nikos Skalkottasin Sonata Concertantesta tai Luciano Berion Sequenzasta. Konserttiohjelmissaan hän yhdistelee mieluusti eri aikakausien teoksia aina varhaisesta barokista 2000-luvulle saakka. Lisäksi hän on sovittanut ja säveltänyt musiikkia erilaisille, useimmiten puupuhaltimia sisältäville kokoonpanoille.

Pauliina Koskela

käyrätorvi

Pauliina Koskela aloitti käyrätorvensoiton Keskisen-Uudenmaan musiikkiopistossa Jukka Kasperin opissa. Sieltä hän jatkoi Sibelius-Akatemiaan, jossa suoritti A-tutkinnon vuonna 2005 opettajanaan Erja Joukamo-Ampuja. Koskela valmistui musiikin maisteriksi muutamaa vuotta myöhemmin.

Vuonna 2000 hän voitti ensimmäisen palkinnon käyrätorvien sarjassa Lahden valtakunnallisissa puhallinkilpailuissa.

Koskela on toiminut freelance-muusikkona Helsingissä ja työskennellyt mm. RSO:ssa, Sinfonia Lahdessa, Kansallisoopperassa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Hän aloitti työt Tampere Filharmoniassa keväällä 2011 ja toimii siellä käyrätorven varaäänenjohtajana.

Orkesterityön lisäksi Koskela soittaa aktiivisesti kamarimusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa.

Pertti Salolainen

Iitin musiikkijuhlien kuvataiteilija

Tulossa...

Tapio Liinoja ja Olli Ahvenlahti

Duo

Olli Ahvenlahti on luonut komean uran yhtenä merkittävänä ammattilaisena Suomen jazzmusiikin kehityksessä 1970-luvulta aina näihin päiviin. Hänet tunnetaan jazzmuusikkona, pianistina, säveltäjänä, kapellimestarina, sovittajana sekä tv-esiintyjänä. Jo vuonna 1959 hän teki debyyttinsä television lastenohjelmasarjassa ”Musikaaliset muksut”. Tie vei varsin nuorena soittamaan pääkaupungin jazzklubeille ja Love Recordsin klassikkolevyille. 1970-luvun puolivälin sooloalbumit tekivät Ahvenlahdesta palkitun jazzmuusikon. Hän oli myös UMO Jazz Orchestran pianisti vuosina 1977–82. Pitkä ura television musiikkiohjelmissa huipentui puolestaan virkaan Yleisradion kapellimestarina 1990-luvulla.

Mm. yhdysvaltalaisessa Berkleen musiikkikoulussa ja Sibelius-Akatemiassa opiskellut Ahvenlahti on uransa aikana saattanut yhteen jazzin, teatterin sekä iskelmällisen viihteen genrejä. Hänestä tuli Vesa-Matti Loirin työpari viideksitoista vuodeksi. Myös teatterimaailma ja teatterimusiikki tulivat tutuiksi varsinkin Komediateatteri Arenan aktiivivuosien aikana.

Ahvenlahden sävellystuotanto sisältää omien soololevyjen ja Ylen kantanauhojen lisäksi runsaasti musiikkia elokuviin, teatteriin ja tv-sarjoihin. Pianistina Ahvenlahti on esiintynyt paitsi lukuisten kotimaisten artistien levyillä ja konserteissa myös sellaisten kansainvälisten tähtien kuin Dizzy Gillespien, Eartha Kittin, James Moodyn, Benny Golsonin, Arturo Sandovalin ja Sam Riversin kanssa.

Tapio Liinoja on näyttelijä, laulaja ja sanoittaja, joka tunnetaan monista tv- ja elokuvarooleista sekä 40-vuotisjuhlaansa tänä vuonna viettävästä huumorimusiikkiyhtyeestä Lapinlahden Linnut. Liinoja on yhtyeen perustajajäseniä.

Liinojan näyttelijäura alkoi KOM-teatterissa 1982 näytelmässä Betoniyö. Hän on näytellyt useissa televisiosarjoissa, joista mainittakoon Raid, Elämän suola, Viimeiset siemenperunat ja Helppo elämä. Uusimpia tv-esiintymisiä ovat sarjoissa Karppi, Sunnuntailounas, Keisari Aarnio, Sorjonen, Syke, Downshiftaajat ja Pohjolan laki. Filmirooleissa Liinoja nähdään mm. elokuvissa Kielletty hedelmä, Prinsessa, Kulkuset kulkuset ja Kaksipäisen kotkan varjossa. Erityisesti hänet muistetaan pääroolista elokuvassa Kulkuri ja joutsen, jossa hän esitti Tapio Rautavaaraa.

Laulajana Liinoja on tehnyt viisi soololevyä, joilla hän paljolti vastaa myös sävellyksistä ja sanoituksista. Vuonna 2012 Liinoja osallistui Seinäjoen Tangomarkkinoiden laulukilpailuun ja selvisi Turussa järjestetystä semifinaalista finaaliin saakka. Vuonna 2006 ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa, novellikokoelma Raapaisuja. Kitaristi Esa Pulliaisen kanssa Liinoja teki pari vuotta myöhemmin kirjallisen äänilevyn Vampula Pop Vol. 1, jossa hän lukee kirjoittamaansa tarinaa Vampulan tapahtumista Pulliaisen soittaessa taustalla suomalaisia ikivihreitä. Olli Ahvenlahden kanssa Liinoja on keikkaillut duona viime kesästä lähtien.

Tuomas Ylinen

sello

Tuomas Ylinen aloitti sellonsoiton opiskelun Csaba Szilvayn johdolla Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Vuosina 1995–2001 hän opiskeli Hannu Kiiskin johdolla Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja jatkoi solistisella osastolla Marko Ylösen luokalla. Hän on opiskellut myös professori Young-Chang Chon johdolla Folkwang Hochschulessa Essenissä. Hän on osallistunut Truls Mörkin, Gary Hoffmanin, Steven Isserlisin ja Frans Helmerssonin mestarikursseille.

Ylinen voitti Turun sellokilpailun 2002 ja sai erikoispalkinnon parhaasta Magnus Lindbergin tilausteoksen esityksestä. Vuonna 2004 hän voitti neljännen palkinnon Pablo Casals -sellokilpailussa Kronbergissa. Ylinen on konsertoinut sekä suurten orkestereiden solistina että kamarimuusikkona paitsi Suomessa myös laajalti ulkomailla. Ylinen on myös Helsingin kaupunginorkesterin 1. soolosellisti ja aktiivinen opettaja. Hän toimii tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa ja pitää mestarikursseja. Hänet kutsuttiin Turun sellokilpailujen juryyn 2014.

Ylinen perusti vuonna 2004 trion yhdessä viulisti Pietari Inkisen ja pianisti Valeria Resjanin kanssa. Trio on pitänyt runsaasti konsertteja ja esiintynyt monilla musiikkijuhlilla. Trion Lontoon debyytti St John ́s Smith Square -konserttisarjassa sai erinomaiset arvostelut. Sen ensilevy julkaistiin joulukuussa 2006, ja se esiintyi myös maineikkaassa Wigmore Hallissa syyskuussa 2007.

Ylisen soitin on Giovanni Grancino -sello vuodelta 1704.

Veera Pesu

oboe

Musiikin Maisteri Veera Pesu syntyi Kuusankoskella ja muutti pian perheensä mukana Savitaipaleelle. Lähin musiikkiopisto löytyi Lappeenrannasta ja siellä häntä opettivat oboetaiteilijat  Timo Lehtonen ja Matti Jylhä-Vuorio.

1989 Pesu aloitti opinnot Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla, jossa häntä opettivat Jorma Valjakka ja Aale Lindgren.  Hän on täydentänyt oboensoiton opintojaan Thomas Indermühlen ja Erik Niord Larsenin johdolla sekä lukuisilla mestarikursseilla.

Ensikonsertin Sibelius-Akatemiassa hän piti keväällä 2003. Vuodesta 1997 lähtien Veera Pesu soitti Turun Filharmonisessa orkesterissa, ja vuosina 1998-2005 hän toimi sen oboeryhmän äänenjohtajana. Hän on esiintynyt useita kertoja myös orkesterin solistina.

Keväästä 2005 alkaen Veera Pesu on toiminut Suomen Kansallisoopperan orkesterissa oboen vuorottelevana äänenjohtajana. Hän on lisäksi soittanut Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa useana kesänä.

Veera Pesu on esiintynyt kamarimuusikkona mm.  Rauman Festivossa, Korsholman musiikkijuhlilla, Savonlinnan oopperajuhlilla, Nauvon Kamarimusiikkipäivillä ja Crusell-viikoilla Uudessakaupungissa. Hän on Il Vento-puhallinkvintetin jäsen.

Veera Pesu on kantaesittänyt useita suomalaisia  teoksia mm. säveltäjä Riikka Talvitien Neljä pientä taikaa sekä Muistin pitkä jyrinä-teoksen oboelle ja mieskuorolle yhdessä Ylioppilaskunnan Laulajien kanssa.

Kuva: Jaakko Paarvala

Waltteri Torikka

baritoni

Tulossa...

Žibuoklė Martinaitytė

säveltäjä

Liettualaista säveltäjää Žibuoklė Martinaitytėä kutsutaan Baltian nykymusiikin suureksi kansainväliseksi nimeksi. Mainetta on tuonut erityisesti hänen kamari- ja orkesterimusiikkinsa.

Martinaitytė opiskeli 1979–1991 musiikkia Juozas Naujalis -taidekoulussa Kaunasissa ja aloitti sen jälkeen varsinaiset sävellysopinnot Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa Vilnassa. Valmistuttuaan 1997 hän osallistui moniin sävellystyöpajoihin ja -kursseille Euroopassa opettajinaan mm. puolalainen Boguslaw Schäffer ja suomalainen Magnus Lindberg. Nykyään Martinaitytė asuu New Yorkissa mutta viettää osan aikaa myös Euroopassa.

”Musiikin tekstuuritaikuriksi” nimetyn Martinaitytėn sävellykset ovat täynnä energiaa ja käsittelevät usein kauneuden teemaa. On sanottu, että hänen musiikkinsa on minimalistista mutta samaan aikaan suurta. Hän on suosinut epätavallisia soitinnuksia, joissa korostuvat matalan rekisterin äänet. Hän myös haastaa soitinten teknisiä rajoja. Soololevy In Search of Lost Beauty (”Kadonnutta kauneutta etsimässä”) vuodelta 2019 sai sekä parhaan säveltäjän että parhaan albumin palkinnot Global Music Awards -kilpailussa. 2021 julkaistiin levy Saudade, joka sisältää Martinaitytėn kolme teosta sinfoniaorkesterille sekä Chiaroscuro-trilogian pianolle ja jousiorkesterille. Chiaroscuro (eli ”valohämy” maalaustaiteessa), joka kantaesitettiin Vilnassa 2017, kuullaan kesällä Iitin musiikkijuhlilla.

Uusin levy Ex Tenebris Lux sisältää mm. sellolle ja jousiorkesterille sävelletyn teoksen, jonka nimi on mielenkiintoisesti suomenkielinen Sielunmaisema. Neliosainen teos kuvastaa säveltäjän käsitystä sielunmaisemasta eri vuodenaikoina. Sielunmaisema teemana puolestaan liittyy kysymykseen kulttuuri-identiteetistä. Martinaitytė voitti vuonna 2010 parhaan orkesteriteoksen palkinnon Liettuan säveltäjäliiton järjestämässä sävellyskilpailussa. Sen jälkeen hän on saanut useita muitakin palkintoja, esimerkiksi Liettuan valtion kulttuuri- ja taidepalkinnon sekä Guggenheim-stipendin Yhdysvalloissa.