Eero Lehtimäki

klarinetti

Kuva: Paula Ojansuu

Fredrika Mikkola

viulu

Viisitoistavuotias Fredrika Mikkola aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana opettajinaan Siljamari Heikinheimo Helsingissä ja Sofia Goloboff-Rigoni Pariisissa. Vuodesta 2014 lähtien häntä on opettanut Helsingissä professori Tuomas Haapanen. 2015 Fredrika pääsi opiskelemaan pariisilaiseen Francis Poulenc -konservatorioon professori Constantin Bogdanasin oppilaaksi. Vuodesta 2017 hän on opiskellut Conservatoire à rayonnement régional de Paris -konservatoriossa professori Florin Szigetin johdolla ja vuodesta 2020 professori José Alvarezin johdolla. Keväällä 2022 hänet hyväksyttiin opiskelijaksi arvostettuun Pariisin konservatorioon (Conservatoire national supérieur de musique et de danse de Paris) opettajanaan Philippe Graffin.

Fredrika käy Pariisissa musiikkipainotteista lukiota, soittaa kamarimusiikkia ja opiskelee musiikin historiaa, musiikin analyysia ja improvisaatiota. Hän suoritti keväällä 2022 säveltapailun diplomin, Diplôme d'études musicales.

Vuonna 2017 Fredrika soitti Iitin musiikkijuhlien talvikonsertin ja oli kesän musiikkijuhlilla Mikkelin kaupunginorkesterin solistina, kapellimestarina Okko Kamu, Ylen suorassa konserttilähetyksessä. Seuraavana kesänä hän oli Iitin musiikkijuhlilla mukana ensemblessa, joka soitti säveltäjä Gabriel Yaredin johdolla. Keväällä 2020 hän voitti 1. palkinnon Vatelot-Rampal-viulukilpailussa Pariisissa. Fredrika on konsertoinut Suomessa myös mm. Aino Acktén kamarifestivaalilla ja Kuhmon Kamarimusiikissa. Ulkomailla esiintymisiä on ollut Seattlessa Yhdysvalloissa, Brysselissä, Mantovassa ja Cividale del Friulissa Italiassa sekä Saumurissa ja Pariisissa Ranskassa. Toukokuussa 2023 Fredrika esiintyy Euroopan parlamentissa Brysselissä.

Kuva: Tiina Närkki

Graciane Finzi

säveltäjä

Vuonna 1945 syntynyt Graciane Finzi syntyi Marokossa ja opiskeli lapsena musiikkia konservatoriossa Casablancassa, jossa hänen vanhempansa toimivat opettajina. 10-vuotiaana hän aloitti piano-opinnot Pariisin konservatoriossa mutta valitsi viisi vuotta myöhemmin pääaineekseen säveltämisen. Finzi tunnetaan erityisesti oopperoista, joita ei kuitenkaan tiettävästi ole esitetty Suomessa. Hän säveltää myös musiikkiteatterille, äänelle, soolosoittimille, kamariyhtyeelle ja orkesterille. Teoksissaan hän yhdistelee usein kansanmusiikkia ja muita genrejä. 

Kuva: Jean-Baptiste Millot

Hanna-Kaarina Heikinheimo

huilu

Hanna-Kaarina Heikinheimo on toiminut Radion sinfoniaorkesterin soolopikkolon- ja huilunsoittajanaHanna-Kaarina Heikinheimo on toiminut Radion sinfoniaorkesterin soolopikkolon- ja huilunsoittajanasyksystä 1994 lähtien. Ennen RSO:n kiinnitystä hän ehti soittaa kaksi vuotta Turun kaupunginorkesterissa ja kolme vuotta Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän myös opettaa pikkolonsoittoa Sibelius-Akatemiassa. Omat huilu- ja piano-opintonsa Heikinheimo aloitti Vantaan musiikkiopistossa ja päätyi sieltä Sibelius-Akatemiaan Mikael Helasvuon huiluluokalle. Valmistuttuaan musiikin maisteriksi vuonna1995 hän on hakenut oppia useilta huilun mestareilta kuten Severio Gazzellonilta, Aurèle Nicolet'lta,Michel Debostilta ja Timothy Hutchinsilta.

Heikinheimo on tehnyt soolo- ja kamarimusiikkinauhoituksia Yleisradiolle niin huilulla kuinpikkolollakin. Lisäksi hän on ollut monet vuodet aktiivisesti mukana Suomalaisen kamariorkesterin jaAvanti!:n toiminnassa. Pitkään uralla toimineena orkesterimuusikkona Heikinheimo arvostaa nykyisinerityisesti sitä oppia ja inspiraatiota, joka yhdessä musisoidessa välittyy omilta soittajakollegoilta.

Johanna Rusanen-Kartano

sopraano

Dramaattinen sopraano Johanna Rusanen-Kartano tunnetaan paitsi oopperarooleistaan myös eri musiikkilajeja yhdistelevänä laulajana ja komediennena. Lauluopinnot hän aloitti Sibelius-Akatemiassa vuonna 1991 opettajinaan Matti Tuloisela ja Anita Välkki. Akatemian maisteritutkinnon lisäksi hän on opiskellut Berliinissä ja Wienissä.

Rusanen-Kartano voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun 1995 ja yhdessä Camilla Nylundin kanssa Lappeenrannan laulukilpailun 1996. Suomen kansallisoopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien ensiesiintymiset tapahtuivat 1997. Sen jälkeen esiintymisiä on ollut myös mm. Berliinin Deutsche Operissa, Moskovan Bolshoi-oopperassa, Torinon Teatro Regiossa, Teatro Municipal de São Paulossa sekä Deutsche Oper am Rheinissa. Rusanen-Kartano on esiintynyt kotimaisten musiikkijuhlien lisäksi mm. Chicagon Grant Park Music -festivaaleilla, Varsovan Beethoven-festivaaleilla ja Lontoon BBC Proms -festivaaleilla. Iitin musiikkijuhlilla hän on aiemmin vieraillut vuosina 2007 ja 2012.

Rusanen-Kartanon lukemattomia oopperarooleja ovat olleet mm. Kokkosen Viimeisten kiusausten Riitta, Sallisen Kullervon äiti, Puccinin Tosca ja Turandot, Verdin Kohtalon voiman Leonora, Wagnerin Tannhäuserin Venus, Lohengrinin Ortrud sekä Tristan ja Isolden Isolde. Erikoisimpiin rooleihin kuuluu Louchi Turun Logomossa maailmanensi-iltansa saaneessa Müller-Berghausin Die Kalewainen in Pochjola -oopperassa. Vuonna 2020 hän lauloi Kansallisoopperan poikkeustilanteessa tuottamassa Covid fan tutte -oopperassa, ja 2021 hän debytoi Brünnhilden roolissa Ring-produktioon kuuluvissa Wagnerin oopperoissa Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho. Kuluneen kevään aikana hän on tähdittänyt Waltteri Torikan kanssa Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperaa Turun kaupunginteatterissa.

Rusanen-Kartano on esiintynyt paljon myös orkesteri- ja oratoriosolistina. Hänen monipuoliseen ohjelmistoonsa kuuluu lisäksi liedejä, operetteja, musikaaleja ja elokuvasävelmiä sekä jazzstandardeja. Hänen laulu- ja puheääntään on kuultu elokuvissa Beauty and the Beast (Kaunotar ja hirviö) ja Yksisarvisen salaisuus.

Johanna Rusanen-Kartano sai Karita Mattila -palkinnon 2001 ja Grammy-palkinnon Varsovan filharmonisen orkesterin kanssa tehdystä Penderecki conducts Penderecki -levytyksestä 2017. Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin 2021.

Katariina Ruokonen

alttoviulu

Iittiläissyntyinen Katariina Ruokonen on koulutukseltaan sekä viulisti että alttoviulisti. Opinnot hän aloitti Pohjois-Kymen musiikkiopistossa, ja ammattitutkinnon hän suoritti Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opettajinaan Anatoli Melnikov ja Ulla Kekko. Ruokonen on opiskellut viulunsoittoa myös Liszt-Akatemiassa Budapestissa professori Mária Vermesin johdolla. Hän on soittanut useissa eri orkestereissa ja konsertoinut näiden mukana mm. Kiinassa, Japanissa ja eri puolilla Eurooppaa. Ruokonen kuuluu alttoviulistina Sinfonia Lahden soittajakaartiin.

Kuva: Tommi Käppi

Kazutaka Morita

lyömäsoittimet

Kochissa Japanissa syntynyt Kazutaka Morita aloitti lyömäsoittimien parissa 16-vuotiaana. Hän opiskeli Japanissa Aichi Prefectural University of Fine Arts and Music -korkeakoulussa ja Hollannissa Conservatorium van Amsterdamissa. Tutkinnon suoritettuaan Morita esiintyi lukuisten orkestereiden ja kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa Japanissa.Vuonna 2006 hänet kutsuttiin New Yorkiin Steve Reich @70 -produktioon, jossa hän soitti koko Reich-ohjelmiston Carnegie Hallissa.

Moritan haave pohjoismaisen orkesterin jäsenyydestä toteutui, kun hän sai paikan perkussionistina Bergenin filharmonisessa orkesterissa Norjassa. Sieltä hän tuli Suomeen, Tampere Filharmoniaan. Tätä nykyä Helsingin kaupunginorkesterissakin työskennellyt Morita on Radion sinfoniaorkesterin soolopatarumpali. Myös Joensuun kaupunginorkesterissa hän on vieraillut solistina. Hän on pitänyt mestarikursseja Japanissa, Suomessa ja Yhdysvalloissa ja esiintynyt useiden orkestereiden ja kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa myös ulkomailla. Morita on myös Helsinki Percussion Ensemblen ja Haku Percussion Duon jäsen.

Lasse-Matti Laakso

alttoviulu

Lasse-Matti Laakso aloitti viulunsoiton opinnot Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa 1985. Alttoviulu valikoitui soittimeksi Pekka Jylhän opastuksessa vuonna 1992. Myöhemmin Laakso on opiskellut alttoviulunsoittoa Helsingin konservatoriossa Sari Aallon ja Markus Sarantolan johdolla sekä Ron Ephratin ja Vladimir Mendelssohnin oppilaana hollantilaisessa Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa, josta hän valmistui 2004. Opintojen jälkeen Laakso on toiminut orkesteri- ja kamarimuusikkona mm. Rotterdamin filharmonisessa orkesterissa, Lapin kamariorkesterissa, Suomen kansallisoopperan orkesterissa, Tampere Filharmoniassa ja vuodesta 2010 alkaen nykyisen orkesterinsa Sinfonia Lahden alttoviuluryhmässä.

Kuva: Marco Borggreve

Laura Mikkola

piano, taiteellinen johtaja

Pianisti Laura Mikkola on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Bloomingtonin musiikkikorkeakoulussa Indianassa ja ensimmäisenä suomalaisena pianonsoiton opiskelijana kuulussa Curtis-instituutissa Philadelphiassa. Hänen opettajiaan ovat olleet Tapani Valsta, Gary Graffman, Menahem Pressler ja Ferenc Rados. Kahteenkymmeneen ikävuoteensa mennessä hän oli voittanut jo useita pianokilpailuja, mm. Maurice Ravel -pianokilpailun Ranskassa 1988, Maj Lind -pianokilpailun Suomessa 1992 ja Unisa Transnet -pianokilpailun Etelä-Afrikassa 1994. Vuonna 1995 Mikkola sai toisen palkinnon ja yleisöpalkinnon arvostetussa Queen Elisabeth -pianokilpailussa Brysselissä samoin kuin nuoren taiteilijan Suomi-palkinnon.

Kilpailuvoitoistaan lähtien Mikkola on saanut työskennellä tunnetuimpien kapellimestarien kuten Esa-Pekka Salosen, Hannu Linnun, Leif Segerstamin, Paavo Järven, Vladimir Ashkenazyn ja Ahmed El-Saedin kanssa, orkestereina mm. Los Angelesin filharmonikot, Washingtonin kansallisorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri (RSO), Helsingin kaupunginorkesteri, Belgian kansallisorkesteri, Frankfurtin radion sinfoniaorkesteri ja Kairon sinfoniaorkesteri.

Mikkolan ohjelmisto käsittää kamarimusiikin lisäksi kaikkiaan 64 pianokonserttoa. Hänet tunnetaan myös syvällisesti Einojuhani Rautavaaran musiikkiin perehtyneenä pianistina, joka on levyttänyt kaikki Rautavaaran pianokonsertot ja soolopianolle säveltämät teokset. Rautavaara omistikin Iitin ensimmäisille musiikkijuhlille säveltämänsä teoksen Passionale hänelle.

Mikkola on levyttänyt myös mm. Rahmaninovin pianoteoksia sekä Philippe Entremontin kanssa Mozartia, Ravelia ja Šostakovitšia. Kesällä 2009 Iitin musiikkijuhlilla äänitetty Mozartin konsertto kahdelle pianolle Es-duuri KV 365, jonka Mikkola esitti yhdessä Entremontin ja Iitti Festival Orchestran kanssa, ilmestyi 2010. Viisi vuotta sitten ilmestyi levy, joka sisältää Einar Englundin koko pianotuotannon. Vuonna 2020 ilmestyneillä levyillään Mikkola esittää nykysäveltäjien David Chaillou ja Svein Hundsnes teoksia, mukaanlukien teokset, jotka hän kantaesitti vuoden 2019 Iitin musiikkijuhlilla. Uusi Svein Hundsnesin pianoteoksia sisältävä levy ilmestyi 2021.

Laura Mikkola on toiminut Iitin musiikkijuhlien taiteellisena johtajana festivaalin perustamisesta lähtien.

Kuva: Heikki Tuuli

Los Jefes

Klassinen rock, soul, blues ja funk

Jussi Mikkola, saksofoni & laulu; Pekka Pulkkinen, kitara; Timo Makkonen,
kitara; Sakari Melander, basso; Riku Ahola, rummut

Los Jefes on vuonna 2011 Helsingissä perustettu rokkia soittava viisihenkinen yhtye. Lakien säätämisen, tarkastamisen ja tulkinnan sekä kouluttamisen ja kiertämisen vastapainona lakimiesviisikko kääntää bändin muodossa nupit kaakkoon ja antautuu musiikin pauloihin. Viileän eleettömästä ja matalasta profiilista huolimatta yhtye on saavuttanut vuosien aikana suurta suosiota erityisesti valtionhallinnon eri toimielinten henkilöstön keskuudessa. Bändin settilista on taattua 1970–90-luvun rehellistä rokkia, josta jokainen c-kasetin kuluttaja löytää tiensä nuoruusmuistojen parhaisiin hetkiin.

Yhtyeen kotisivut

Mari Pakarinen

trumpetti

Mari Pakarinen on kotoisin Iitistä, missä hän aloitti trumpetinsoiton kahdeksanvuotiaana Pohjois- Kymen musiikkiopistossa Karl-Heinz Hennenin oppilaana. Lukion jälkeen hän aloitti opinnot Tampereen musiikkiakatemiassa Aki Välimäen oppilaana ja valmistui sieltä musiikkipedagogiksi 2014. Sen jälkeen hän on opiskellut maisteriopinnoissa Zürichissä Frits Damrowin ja Sibelius- Akatemiassa Touko Lundellin ja Pasi Pirisen oppilaana. Musiikin maisteriksi hän valmistui Sibelius-Akatemiasta 2019.

Pakarinen soittaa nykyisin Vaasan kaupunginorkesterin trumpetin varaäänenjohtajana. Hän on myös työskennellyt määräaikaisena Suomen kansallisoopperassa ja -baletissa, Pori Sinfoniettassa ja Kaartin soittokunnassa sekä opettanut eri oppilaitoksissa. Musiikkifestivaaliesiintymisiä hänellä on ollut mm. Kuhmon Kamarimusiikissa, Avanti!:n Suvisoitossa, Lieksan vaskiviikoilla, Tampering-nykymusiikkifestivaaleilla sekä Färsaarten musiikkikesässä.

Marja Talka

oboe

Tapiola Sinfoniettan oboen varaäänenjohtaja Marja Talka aloitti oboensoiton yhdeksänvuotiaana Lappeenrannan musiikkiopistossa vuonna 1981 opettajanaan Timo Lehtonen. Lappeenrannassa oli mahdollisuus soittaa monissa puhallinorkestereissa ja kamariyhtyeissä, ja harrastus jatkui Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa päätyen lukion jälkeen akatemian ammattiopintoihin. Talkan opettajia ovat olleet mm. Matti Jylhä-Vuorio, Sven-Erik Paananen, Jorma Valjakka, Jouko Teikari ja Aale Lindgren. Lisäoppia hän on saanut myös mestarikursseilla mm. oboisteilta Ingo Goritzki, Helen Jahren, Jack Tys, Albrecht Meyer, Nicholas Daniel ja Hélène Devilleneuve.

Talkan toimenkuvaan kuuluu myös englannintorven ja oboe d'amoren soitto. Hän soittaa mielellään Bachia, Schumannia ja Mozartia mutta pitää myös poikkitaiteellisista konserteista ja yleisötyöstä. Tapiola Sinfoniettan ohessa hän on soittanut useissa puhallinorkestereissa, Lappeenranta Ensemblessä ja Zagros-yhtyeessä.

Kuva: Esko Keski-Oja

Mia Kari

käyrätorvi

Mia Kari on työskennellyt Sinfonia Lahden käyrätorviryhmän varaäänenjohtajana vuodesta 1996. Musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 2004 valmistunut Kari on orkesterityön ohella soittanut paljon kamarimusiikkia ja toiminut avustajana useimmissa suomalaisissa sinfoniaorkestereissa. Hän myös opettaa käyrätorvensoittoa Keskisen Uudenmaan musiikkiopistossa. Muusikkotyön ohella Kari toimii monissa luottamustoimissa ja on mukana erilaisten tapahtumien organisoinnissa. Vapaa-aikana hän neuloo ja harrastaa pyöräilyä ja hiihtoa.

Kuva: Marco Borggreve

Mikkelin kaupunginorkesteri

Mikkeliläisen orkesteritoiminnan juuret juontavat vuoteen 1903, jolloin Mikkelin musiikinystäväin yhdistys perusti orkesterin tuolloin vain muutaman tuhannen asukkaan kaupunkiin. Tästä aikanaan maan vanhimmasta amatööriorkesterista muodostettiin myöhemmin yhdistyspohjainen ammattiorkesteri. Vuonna 1990 Mikkelin kaupunginorkesteri kunnallistettiin kahdentoista jousisoittajan vahvuisena kokoonpanona.

Soittajisto on keskittynyt nimenomaan jousiorkesterille sävellettyyn musiikkiin ja tullut tunnetuksi yhteistyöstään lukuisten suomalaisten ja kansainvälisten säveltäjien kanssa. Yhteiskonsertit muiden orkestereiden kanssa, erityisesti Saimaa Sinfonietta -nimellä Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa, ovat vakiintuneet osaksi soittajiston toimintaa. Pieni jousisto on vaivaton liikuteltava ja kykenee täysipainoiseen konsertointiin myös ilman kapellimestaria.

Vuonna 2013 orkesteri esiintyi maineikkaalla The Great Mountains Music Festivalilla Etelä-Koreassa, ja sai Latin Grammy Award -palkintoehdokkuuden kapellimestari José Serebrierin johtamalla Adagio-levyllä. Maaliskuussa 2015 orkesteri teki Sibeliuksen juhlavuoteen liittyen konserttikiertueen Etelä-Koreaan ja Kiinaan. Konserttiensa suorat internet-lähetykset orkesteri aloitti yhteistyössä E-concerthouse-portaalin ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa vuonna 2014.

Kuva: Pihla Liukkonen

Nicke Lignell

näyttelijä

Nicke Lignell on tullut yleisölle tutuksi teatterin, televion ja elokuvien kautta. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi 1991 ja teatteritaiteen maisteriksi 1995. Vuosien mittaan hän on esiintynyt niin elokuvissa kuin TV-sarjoissa ja viihdeohjelmissakin mutta palannut säännöllisesti ammattinsa juurille - teatteriin.

Valmistuttuaan Lignell näytteli vakituisesti Viirus-teatterissa. Freelancer hän on ollut vuodesta 1993 lähtien, jolloin hänellä oli iso rooli Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuvassa ja Claes Olssonin ohjaamassa elokuvassa Akvaariorakkaus. Viime vuonna ensi-iltaan tuli elokuva Rikinkeltainen taivas,joka perustuu Kjell Westön samannimiseen menestysromaaniin. Se on jo kuudes Claes Olssonin elokuvaohjaus, jossa Lignell näyttelee.

Lignell on toiminut myös juontajana ja keikkaillut laulajana eri kokoonpanojen solistina. Teattereissa hän on tehnyt puheroolien lisäksi musikaalirooleja. Televisiossa Lignell esiintyy parhaillaan suositussa Syke-televisiodraamassa, kirurgin roolissa.

Kuva: Pasi Liesimaa

Okko Kamu

kapellimestari

Okko Kamu aloitti viulunsoiton kaksivuotiaana ja viuluopinnot Sibelius-Akatemiassa kuusivuotiaana. Hänen viulunsoiton opettajansa oli Onni Suhonen, ja hän soitti Suhonen-kvartetissa useita vuosia. Kamusta tuli Helsingin kaupunginorkesterin 2. viulun varaäänenjohtaja 1965 ja vuotta myöhemmin, vain 20-vuotiaana, Suomen kansallisoopperan orkesterin sooloviulisti ja konserttimestari.

Kamun kansainvälinen kapellimestariura alkoi, kun hän 23-vuotiaana voitti ensimmäisen kansainvälisen Herbert von Karajan -kilpailun 1969 Berliinissä. Vielä samana vuonna hänet kiinnitettiin Tukholman kuninkaallisen oopperan vierailevaksi kapellimestariksi, ja vuodet 1970–1977 hän toimi Radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina ja ylikapellimestarina. Kamu on toiminut myös Oslon filharmonikkojen, Helsingin kaupunginorkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin ja Suomen kansallisoopperan ylikapellimestarina. Hän on luotsannut taiteellisena johtajana Hollannin radion sinfoniaorkesteria ja Stockholm Sinfoniettaa ja ollut Birminghamin sinfoniaorkesterin, Lausannen kamariorkesterin, Kööpenhaminan filharmonikkojen sekä Singaporen sinfonia-orkesterin päävierailija.

Vuosina 2011–16 Kamu oli Sinfonia Lahden ylikapellimestari ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja. Singaporen sinfoniaorkesterin vierailevana pääkapellimestarina hän toimi vuoteen 2017 saakka. Uransa aikana hän on johtanut lähes kaikkia maailman merkittävimpiä orkestereita. Kamun yli sadan levytyksen joukossa ovat mm. tunnetut, Sinfonia Lahden kanssa tallennetut Sibeliuksen sinfoniat. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1999 ja professorin arvonimi 2011.

Otto Virtanen

fagotti

Otto Virtanen aloitti musiikkiopintonsa 6-vuotiaana pianonsoitolla Ylä-Satakunnan musiikkikoulussa opettajanaan Vesa-Matti Tastula. Fagotinsoittoa hän on opiskellut 15-vuotiaasta alkaen Tampereen konservatoriossa Stig Forsmanin, Sibelius-Akatemiassa László Haran ja Jussi Särkän, Tanskan kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa Asger Svendsenin sekä Pariisin konservatoriossa Pascal Gallois’n johdolla.

Virtanen suoritti fagottidiplomin vuonna 1997 erinomaisin arvosanoin, valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2000 ja soitti ensikonserttinsa Sibelius-Akatemian Soiva Akatemia –konserttisarjassa keväällä 2002. Hän on toiminut fagotistina Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1995 – 1999 sekä Tampere Filharmoniassa vuosina 1999 – 2004. Syksystä 2004 alkaen hän on soittanut nykyisessä toimessaan Radion sinfoniaorkesterin 1. soolofagotistina.

Orkesterimuusikkouden lisäksi Otto Virtanen on aktiivinen kamarimuusikko ja monipuolinen instrumenttinsa sanansaattaja. Hän on esiintynyt kotimaassaan useiden orkesterien solistina, tehnyt Yleisradiolle lukuisia nauhoituksia sekä esiintynyt monilla kotimaisilla musiikkifestivaaleilla. Muun muassa näissä yhteyksissä sekä pianisti-säveltäjä Kirmo Lintisen seurassa hän on tullut toimineeksi yhteistyössä useiden suomalaisten säveltäjien kanssa ja soittanut paljon kantaesityksiä ja Suomen ensiesityksiä useistakin fagottikirjallisuuden merkkiteoksista kuten Jouni Kaipaisen ja André Jolivet’n konsertoista, Nikos Skalkottasin Sonata Concertantesta tai Luciano Berion Sequenzasta. Konserttiohjelmissaan hän yhdistelee mieluusti eri aikakausien teoksia aina varhaisesta barokista 2000-luvulle saakka. Lisäksi hän on sovittanut ja säveltänyt musiikkia erilaisille, useimmiten puupuhaltimia sisältäville kokoonpanoille.

Pauliina Koskela

käyrätorvi

Pauliina Koskela aloitti käyrätorvensoiton Keskisen-Uudenmaan musiikkiopistossa Jukka Kasperin opissa. Sieltä hän jatkoi Sibelius-Akatemiaan, jossa suoritti A-tutkinnon vuonna 2005 opettajanaan Erja Joukamo-Ampuja. Koskela valmistui musiikin maisteriksi muutamaa vuotta myöhemmin.

Vuonna 2000 hän voitti ensimmäisen palkinnon käyrätorvien sarjassa Lahden valtakunnallisissa puhallinkilpailuissa.

Koskela on toiminut freelance-muusikkona Helsingissä ja työskennellyt mm. RSO:ssa, Sinfonia Lahdessa, Kansallisoopperassa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Hän aloitti työt Tampere Filharmoniassa keväällä 2011 ja toimii siellä käyrätorven varaäänenjohtajana.

Orkesterityön lisäksi Koskela soittaa aktiivisesti kamarimusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa.

Pertti Salolainen

Iitin musiikkijuhlien kuvataiteilija

Helsinkiläinen kauppatieteiden maisteri, ministeri ja suurlähettiläs Pertti Salolainen tunnetaan pitkästä poliittisesta urasta kansanedustajana, kokoomuspuolueen johtajana sekä ulkoministerinä ja kauppa- ja teollisuusministerinä eri vaiheissa vuosina 1970–1996 ja 2007–2019. Hänestä tuli 1990-luvulla myös pääneuvottelija, kun Suomea luotsattiin ensin ETA:n ja myöhemmin EU:n jäseneksi. Ennen kansanedustajuuttaan 1960-luvulla Salolainen toimi Yleisradiossa toimittajana ja tuottajana, BBC World Servicen suomenkielisen toimituksen toimittajana Lontoossa ja sen jälkeen Ylen Lontoon-kirjeenvaihtajana. Vuosina 1996–2004 hän oli Suomen suurlähettiläs Lontoossa. Tuolloin hän oli mm. perustamassa suomalais-brittiläistä kauppakamaria.

Salolainen löysi luonnon ja luontovalokuvauksen jo nuorena. Vuonna 1972 hän oli perustamassa Suomen WWF:ää, joka otti ensimmäiseksi suojelutyön kohteeksi häviämisen partaalla olleen merikotkan. Eduskuntaan Salolainen perusti ympäristö- ja luontoryhmän vuonna 1979, jonka jäsenet ottivat asiakseen ympäristöministeriön perustamisen. Ministeriö perustettiin 1983.

Luontorakkaus ja luontokuvausharrastus ovat vieneet Salolaista saaristosta Lappiin ja välillä maailman ääriin asti. Ministerin arvonimen lisäksi hän on saanut lukuisia ulkomaisia ja kotimaisia tunnustuksia ja ansio- ja arvomerkkejä; Suomessa mm. Suomen Leijonan ritarikunnan suurristin ja Suomen luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin. Lontoon City myönsi suurlähettiläs Salolaiselle nk. vapaakansalaisen arvon 1998. Vuonna 2017 hän sai kuningatar Elisabet II:lta arvonimen Commander of the Order of the British Empire (brittiläisen imperiumin komentaja), CBE.

Eikä Salolaiselle musiikkikaan ole vierasta: hän soittaa jazz-huuliharppua.

Saima Malmivaara

sello

17-vuotias Saima Malmivaara aloitti sellonsoiton viisivuotiaana. Syksystä 2021 alkaen hän on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Tuomas Ylisen oppilaana ja myös Jousiakatemiassa opettajinaan Ylisen lisäksi Tuomas Lehto ja vierailevat opettajat. Saima sai ensimmäisen palkinnon Salon sellokilpailun 9–13-vuotiaiden sarjassa vuonna 2019 ja toisen palkinnon Porvoon sellokilpailun 13–15-vuotiaiden sarjassa 2021. Hänet palkittiin lisäksi parhaasta Sebastian Fagerlundin Recitativo-teoksen esityksestä. Turun sellokilpailussa 2022 hän ylsi kilpailun kuopuksena välierään, ja hänet palkittiin kahdella erikoispalkinnolla.

Keväällä 2022 Saima soitti Radion sinfoniaorkesterin Nuorten solistien konsertissa Edgar Elgarin sellokonserton 1. osan. Kamarimusiikkiopetusta Saima on saanut mm. Petri Aarniolta, Tuomas Lehdolta sekä muusikkovanhemmiltaan Liisa ja Janne Malmivaaralta. Tänä keväänä trio, johon kuuluvat Albert Sahlström, viulu, Saima Malmivaara, sello ja Isabella Pätiälä, piano, sai tunnustuspalkinnon Ilmari Hannikainen -pianokamarimusiikkikilpailun kansallisessa sarjassa. Trio on opiskellut myös kamarimusiikkivaihdossa Colburn Schoolissa Los Angelesissa.

Tapio Liinoja ja Olli Ahvenlahti

Duo

Olli Ahvenlahti on luonut komean uran yhtenä merkittävänä ammattilaisena Suomen jazzmusiikin kehityksessä 1970-luvulta aina näihin päiviin. Hänet tunnetaan jazzmuusikkona, pianistina, säveltäjänä, kapellimestarina, sovittajana sekä tv-esiintyjänä. Jo vuonna 1959 hän teki debyyttinsä television lastenohjelmasarjassa ”Musikaaliset muksut”. Tie vei varsin nuorena soittamaan pääkaupungin jazzklubeille ja Love Recordsin klassikkolevyille. 1970-luvun puolivälin sooloalbumit tekivät Ahvenlahdesta palkitun jazzmuusikon. Hän oli myös UMO Jazz Orchestran pianisti vuosina 1977–82. Pitkä ura television musiikkiohjelmissa huipentui puolestaan virkaan Yleisradion kapellimestarina 1990-luvulla.

Mm. yhdysvaltalaisessa Berkleen musiikkikoulussa ja Sibelius-Akatemiassa opiskellut Ahvenlahti on uransa aikana saattanut yhteen jazzin, teatterin sekä iskelmällisen viihteen genrejä. Hänestä tuli Vesa-Matti Loirin työpari viideksitoista vuodeksi. Myös teatterimaailma ja teatterimusiikki tulivat tutuiksi varsinkin Komediateatteri Arenan aktiivivuosien aikana.

Ahvenlahden sävellystuotanto sisältää omien soololevyjen ja Ylen kantanauhojen lisäksi runsaasti musiikkia elokuviin, teatteriin ja tv-sarjoihin. Pianistina Ahvenlahti on esiintynyt paitsi lukuisten kotimaisten artistien levyillä ja konserteissa myös sellaisten kansainvälisten tähtien kuin Dizzy Gillespien, Eartha Kittin, James Moodyn, Benny Golsonin, Arturo Sandovalin ja Sam Riversin kanssa.

Tapio Liinoja on näyttelijä, laulaja ja sanoittaja, joka tunnetaan monista tv- ja elokuvarooleista sekä 40-vuotisjuhlaansa tänä vuonna viettävästä huumorimusiikkiyhtyeestä Lapinlahden Linnut. Liinoja on yhtyeen perustajajäseniä.

Liinojan näyttelijäura alkoi KOM-teatterissa 1982 näytelmässä Betoniyö. Hän on näytellyt useissa televisiosarjoissa, joista mainittakoon Raid, Elämän suola, Viimeiset siemenperunat ja Helppo elämä. Uusimpia tv-esiintymisiä ovat sarjoissa Karppi, Sunnuntailounas, Keisari Aarnio, Sorjonen, Syke, Downshiftaajat ja Pohjolan laki. Filmirooleissa Liinoja nähdään mm. elokuvissa Kielletty hedelmä, Prinsessa, Kulkuset kulkuset ja Kaksipäisen kotkan varjossa. Erityisesti hänet muistetaan pääroolista elokuvassa Kulkuri ja joutsen, jossa hän esitti Tapio Rautavaaraa.

 Laulajana Liinoja on tehnyt viisi soololevyä, joilla hän paljolti vastaa myös sävellyksistä ja sanoituksista. Vuonna 2012 Liinoja osallistui Seinäjoen Tangomarkkinoiden laulukilpailuun ja selvisi Turussa järjestetystä semifinaalista finaaliin saakka. Vuonna 2006 ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa, novellikokoelma Raapaisuja. Kitaristi Esa Pulliaisen kanssa Liinoja teki pari vuotta myöhemmin kirjallisen äänilevyn Vampula Pop Vol. 1, jossa hän lukee kirjoittamaansa tarinaa Vampulan tapahtumista Pulliaisen soittaessa taustalla suomalaisia ikivihreitä. Olli Ahvenlahden kanssa Liinoja on keikkaillut duona viime kesästä lähtien.

Kuva: Seppo Sarkkinen

Tuomas Ylinen

sello

Tuomas Ylinen aloitti sellonsoiton opiskelun Csaba Szilvayn johdolla Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Vuosina 1995–2001 hän opiskeli Hannu Kiiskin johdolla Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja jatkoi solistisella osastolla Marko Ylösen luokalla. Hän on opiskellut myös professori Young-Chang Chon johdolla Folkwang Hochschulessa Essenissä. Hän on osallistunut Truls Mörkin, Gary Hoffmanin, Steven Isserlisin ja Frans Helmerssonin mestarikursseille.

Ylinen voitti Turun sellokilpailun 2002 ja sai erikoispalkinnon parhaasta Magnus Lindbergin tilausteoksen esityksestä. Vuonna 2004 hän voitti neljännen palkinnon Pablo Casals -sellokilpailussa Kronbergissa. Ylinen on konsertoinut sekä suurten orkestereiden solistina että kamarimuusikkona paitsi Suomessa myös laajalti ulkomailla. Ylinen on myös Helsingin kaupunginorkesterin 1. soolosellisti ja aktiivinen opettaja. Hän toimii tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa ja pitää mestarikursseja. Hänet kutsuttiin Turun sellokilpailujen juryyn 2014.

Ylinen perusti vuonna 2004 trion yhdessä viulisti Pietari Inkisen ja pianisti Valeria Resjanin kanssa. Trio on pitänyt runsaasti konsertteja ja esiintynyt monilla musiikkijuhlilla. Trion Lontoon debyytti St John ́s Smith Square -konserttisarjassa sai erinomaiset arvostelut. Sen ensilevy julkaistiin joulukuussa 2006, ja se esiintyi myös maineikkaassa Wigmore Hallissa syyskuussa 2007.

Ylisen soitin on Giovanni Grancino -sello vuodelta 1704.

Veera Pesu

oboe

Musiikin Maisteri Veera Pesu syntyi Kuusankoskella ja muutti pian perheensä mukana Savitaipaleelle. Lähin musiikkiopisto löytyi Lappeenrannasta ja siellä häntä opettivat oboetaiteilijat  Timo Lehtonen ja Matti Jylhä-Vuorio.

1989 Pesu aloitti opinnot Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla, jossa häntä opettivat Jorma Valjakka ja Aale Lindgren.  Hän on täydentänyt oboensoiton opintojaan Thomas Indermühlen ja Erik Niord Larsenin johdolla sekä lukuisilla mestarikursseilla.

Ensikonsertin Sibelius-Akatemiassa hän piti keväällä 2003. Vuodesta 1997 lähtien Veera Pesu soitti Turun Filharmonisessa orkesterissa, ja vuosina 1998-2005 hän toimi sen oboeryhmän äänenjohtajana. Hän on esiintynyt useita kertoja myös orkesterin solistina.

Keväästä 2005 alkaen Veera Pesu on toiminut Suomen Kansallisoopperan orkesterissa oboen vuorottelevana äänenjohtajana. Hän on lisäksi soittanut Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa useana kesänä.

Veera Pesu on esiintynyt kamarimuusikkona mm.  Rauman Festivossa, Korsholman musiikkijuhlilla, Savonlinnan oopperajuhlilla, Nauvon Kamarimusiikkipäivillä ja Crusell-viikoilla Uudessakaupungissa. Hän on Il Vento-puhallinkvintetin jäsen.

Veera Pesu on kantaesittänyt useita suomalaisia  teoksia mm. säveltäjä Riikka Talvitien Neljä pientä taikaa sekä Muistin pitkä jyrinä-teoksen oboelle ja mieskuorolle yhdessä Ylioppilaskunnan Laulajien kanssa.

Kuva: Jaakko Paarvala

Waltteri Torikka

baritoni

Waltteri Torikka esiintyi ensimmäisen kerran Iitin musiikkijuhlilla yhdessä sopraano Marjukka Tepposen kanssa vuonna 2010, jolloin kumpikin oli juuri voittanut sarjansa Lappeenrannan laulukilpailussa.

Baritonin uran alkuna voidaan pitää lukioaikaista tamperelaista Postiklubi-bändiä, joka voitti Torikan sanoituksella rock-lyriikan SM-kilpailun 2002. Bändiaikojen jälkeen Torikka kävi piano- ja laulutunneilla Tampereen konservatoriossa ja aloitti myöhemmin urkujensoiton opinnot Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikin osastolla. Varusmiessoittokunnassa käydyn armeijan jälkeen voiton veivät kuitenkin lauluopinnot Pekka Kähkösen johdolla. Torikka valmistui sekä Sibelius-Akatemiasta että Kööpenhaminan kuninkaallisesta ooppera-akatemiasta vuonna 2012. Hän opiskeli myös Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa Roland Hermannin johdolla vuonna 2008. Pro Musica -säätiö valitsi hänet 2014 Vuoden nuoreksi muusikoksi.

Myös Martti Talvela -palkinnon saaneen Torikan ohjelmisto ulottuu oopperapäärooleista ja vaativasta klassisesta ohjelmistosta aina viihde- ja elokuvamusiikin klassikoihin. Debyyttialbumi ”Sydän” Jyväskylä Sinfonian kanssa myi platinaa Suomessa ennätysajassa. Esiintyjänä hän onkin yhtä lailla kotonaan suurilla areenoilla kuin intiimeissä saleissa. Isoista areenoista mm. Suomen kansallisooppera, Savonlinnan oopperajuhlat, Kööpenhaminan kuninkaallinen ooppera, Festival d'Aix-en-Provence, Royal Albert Hall ja Helsingin olympiastadion ovat tulleet hänelle tutuiksi. Torikan oopperarooleihin ovat kuuluneet mm. Don Giovanni, Jevgeni Onegin ja Cosi fan tutten Guglielmo. BBC:n sinfoniaorkesterin solistina hän debytoi Sibeliuksen Kullervo-sinfonian nimiroolissa Lontoon Proms-festivaalilla ja Lahden Sibelius-festivaalilla 2015.

Television Tähdet tähdet ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmistakin tunnetuksi tullut Torikka muistetaan myös Tuomas Kantelisen Mannerheim-oopperan pääroolista Ilmajoen musiikkijuhlilla. Kuluneen kevään aikana hän on esittänyt Johanna Rusanen-Kartanon tavoin pääosaa Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperassa Turussa. Heinäkuussa saa kantaesityksensä teos Ihmiset suviyössä Hämeenkyrön festiwaaleilla, jonka taiteellisena johtajana Torikka toimii. Paavo Korpijaakon säveltämä ooppera perustuu F. E. Sillanpään samannimiseen romaaniin. Päärooleissa esiintyvät Waltteri Torikka, Johanna Rusanen-Kartano, Tuomas Miettola, Päivi Nisula ja Ilkka Hämäläinen. Ja Savonlinnan oopperajuhlilla Torikka laulaa Papagenon roolin Mozartin iki-ihanassa Taikahuilussa.

Kuva: Warner Music Finland

Žibuoklė Martinaitytė

säveltäjä

Liettualaista säveltäjää Žibuoklė Martinaitytėä kutsutaan Baltian nykymusiikin suureksi kansainväliseksi nimeksi. Mainetta on tuonut erityisesti hänen kamari- ja orkesterimusiikkinsa.

Martinaitytė opiskeli 1979–1991 musiikkia Juozas Naujalis -taidekoulussa Kaunasissa ja aloitti sen jälkeen varsinaiset sävellysopinnot Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa Vilnassa. Valmistuttuaan 1997 hän osallistui moniin sävellystyöpajoihin ja -kursseille Euroopassa opettajinaan mm. puolalainen Boguslaw Schäffer ja suomalainen Magnus Lindberg. Nykyään Martinaitytė asuu New Yorkissa mutta viettää osan aikaa myös Euroopassa.

”Musiikin tekstuuritaikuriksi” nimetyn Martinaitytėn sävellykset ovat täynnä energiaa ja käsittelevät usein kauneuden teemaa. On sanottu, että hänen musiikkinsa on minimalistista mutta samaan aikaan suurta. Hän on suosinut epätavallisia soitinnuksia, joissa korostuvat matalan rekisterin äänet. Hän myös haastaa soitinten teknisiä rajoja. Soololevy In Search of Lost Beauty (”Kadonnutta kauneutta etsimässä”) vuodelta 2019 sai sekä parhaan säveltäjän että parhaan albumin palkinnot Global Music Awards -kilpailussa. 2021 julkaistiin levy Saudade, joka sisältää Martinaitytėn kolme teosta sinfoniaorkesterille sekä Chiaroscuro-trilogian pianolle ja jousiorkesterille. Chiaroscuro (eli ”valohämy” maalaustaiteessa), joka kantaesitettiin Vilnassa 2017, kuullaan kesällä Iitin musiikkijuhlilla.

Uusin levy Ex Tenebris Lux sisältää mm. sellolle ja jousiorkesterille sävelletyn teoksen, jonka nimi on mielenkiintoisesti suomenkielinen Sielunmaisema. Neliosainen teos kuvastaa säveltäjän käsitystä sielunmaisemasta eri vuodenaikoina. Sielunmaisema teemana puolestaan liittyy kysymykseen kulttuuri-identiteetistä. Martinaitytė voitti vuonna 2010 parhaan orkesteriteoksen palkinnon Liettuan säveltäjäliiton järjestämässä sävellyskilpailussa. Sen jälkeen hän on saanut useita muitakin palkintoja, esimerkiksi Liettuan valtion kulttuuri- ja taidepalkinnon sekä Guggenheim-stipendin Yhdysvalloissa.